Anteeksi laiskuuteni bloginpidon suhteen.
Mä en tiiä miks tää on nyt jäämässä näin, mutta sen takia otankin itteeni nyt niskasta kiinni ja kirjotan vähän enemmän juttua.
Ensinnäkin, en muista hehkutinko viime kerralla siitä, kuinka about avauduin Hönölle kaikesta? Taisin mainita. No, sain toisen samanlaisen kohtauksen tossa viikko sitten ja se päätty aika mielenkiintosesti. Me keskusteltiin pitkään ja syvällisiä, mutta musta alko pikkuhiljaa tuntua, ettei se vieläkään ihan ymmärtänyt, mitä mä tarkotin (koska oon pelkuri enkä puhu suoraan asioista niiden oikeilla nimillä). Niinpä mä sitten kysyin siltä, että minkä se olettaa mulla olevan vialla.
Ensimmäisenä se ehdotti, että tää on jotain mun masennuksen jälkipyykkiä. (Huom tähän väliin, että Hönö ei tiedä, mistä mun masennukseni lähti eikä sille selkeesti menny myöskään tää transsukupuolisuus ihan päähän) Kun mä pudistin päätäni, se mietti hetken ja kysy: Et kai sä kuitenkaan koe olevas mies?
Wohoo! DINGDINGDING! What do we have for the winner?
Mä pelästyin. Ensinnäkin sen kysymyksen asettelua: et kai sä kuitenkaan... Ne sanat mulla jäi päällimmäisinä mieleen. Ne tuli ulos just sillä tavalla ohjaavasti ja enteilevästi, ihan kun se ois huutanu mulle, että vastaa ny helvetti soikoon ei. Toisekseen mä pelästyin sitä, että mä huomasin päässeeni pelottavan lähelle. Mä olin kertonu tarpeeks. Mä olin kertonu niin paljon, että se kykeni ite yhdistään pisteet toisiinsa ja päätteleen vastauksen. Se jos mikä on täydellinen hetki puhdistaa pöytä ja heittää kaikki kortit peliin.
Mutta mä en uskaltanu. Mä menin ihan lukkoon, eikä musta ollu myöntään mitään. Mä päätin sanoo jämäkästi ja vakuuttavasti ei, mutta sen sijaan mun suusta tuli ulos ehkä elämäni idioottimaisin lause tähän mennessä: Millon mä olisin kokenu olevani mies?
Ööh wait what?
En tiiä itekään, mistä toi tuli. Hakkasin itteeni henkisesti moukarilla, koska kuka idiootti kysyy mitään tollasta? Kysysin edes miks tai minkä takia se edes kysyy tai ihan mitä tahansa muuta! Eihän tossa koko lauseenasettelussa oo ees järkee. Huonompikin valehtelun perusteista mitään ymmärtävä tajuais, että jos vaikeeseen kysymykseen vastataan kysymyksellä, se on valehtelua, totuuden välttelyä, epätoivonen yritys kääntää keskustelu johonkin muualle. Kaiken lisäks mä olin ennen tätä pitäny häiritsevän pitkän tauon. Epäilyttääkö jo? Lisäks siinä lauseessahan ei ees ollu mitään järkee.
Typerintä oli se, että Hönö vastas vaan en tiiä, ja asia jäi siihen. Se meni läpi. Hetken päästä se vaan totes, että oli toi mitä vaan, niin kyllä se joskus menee ohi. Voi jumalauta kun ei sukupuoli mee ohi! Mut enhän mä sitä sitten enää sanonu, annoin vaan olla.
Eikä tää koko juttu nyt sitten edes ollutkaan niin pitkä. Että näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti