Juuh...
Puhuin tässä ystäväni kanssa burnoutista. Mulla taitaa itselläni olla pahemman luokan burnout. Mä en jaksa nähdä ketään, tehdä mitään ja lisäksi suunnittelen etukäteen, mitkä kaikki tunnit voin lintsata niin, etten missaa mitään erityisen tärkeää tai lennä ulos kurssilta. En mä oo aikoihin tehny läksyjäkään tai mitään. Kai sitä kutsutaan vaan abivuodeks. Ei sillä, en mä oo oikein ikinä tehnyt läksyjä.
Mä oon itse sitä ihmistyyppiä, että vaikka kuinka vituttais ja väsyttäis tai mitä ikinä, niin lopulta mä kuitenkin hoidan hommat. Jos mulla ei oo enää varaa olla pois koulusta, väännän itteni väkisin ylös sängystä. Vaikka sitten menisin sinne tunnille pelkästään nukkumaan. Tai jos oon luvannu jotain, hoidan sen, vaikka väsyttäs ihan liikaa eikä mikään todellisuudessa kiinnostais. Se onkin se outo juttu. Mua ei edes kiinnosta, silti teen.
Kello on vaan liikaa ja mulla on sekava ja tunteellinen olo. Mä tahtoisin kaikkee ja elämän ja kaiken. Huoh... Eikä mulla tällä hetkellä oo oikeestaan ketään, kenelle puhua tai avautua asioista. Ketään. Kaikilla on kiire. Kaikilla on aina kiire.
Mä en enää tiedä mitä tai ketä varten mä teen tän kaiken. Mitä varten mä nousen aamulla? Käyn koulussa? Pidän tätä blogia? Syön? Hymyilen bussikuskille? Onko mitään, mitä varten tehdä, olla ja elää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti