Go on, get drunk

huhhuhhuh...

Mulla oli eilen ehkä elämäni kamalin darra. Ja se oli toka sunnuntai putkeen kun oon sitä mieltä. Nyt olis ehkä aika himmata ja pitää tipaton loppukuu. Jos en muuten niin ihan itteni takia.

Me oltiin jo etukäteen sovittu, että lähdetään lauantaina juomaan, mutta se lähti mun osalta vähän käsistä, kun koko päivä oli ollu sellasta hirveetä tarpomista (enimmäkseen pirstaleisuuden tunnetta ja helvettillistä pms-bitcheilyä). Oon niin kyllästyny tälläseen mielialaheittelyyn enkä ymmärrä yhtään, kun jotkut on silleen "Hei sulla on oikeus siihen, oot nainen!" ööh ei. Mun mielestä on vaan karmivaa tajuta olevansa täysin omien täysin irrationaalisten tunteidensa vallassa ja tajuta se ja katella silti vierestä kun ite lähtee ovet paukkuen pois ja itkee bussissa. Siitä se ahdistus varmaan ekana lähti. Loppupäivä oli vaan sellasta perus "kuka oon, mikä oon mihin ja miten päin ja kenen takia?". Kunnes pääsi viihteelle ja totes ihan sama, kunhan oon juoppo.

Ja pidothan vaan parani. Illan jälkeen yks mun kaveri tuli meille yöks. Ja sattumalta se kaveri oli jätkä. Yks mun parhaista ystävistä ja 100%homo. Päätin kuitenkin, etten sano Hönölle yhtään mitään, koska viimeks kun sanoin, niin siitä oli vähällä syttyä kolmas maailmansota. Se on yks niitä meidän muuten hyvän parisuhteen heikkoja kohtia, mustasukkasuus. Tällä kertaa Hönön puolelta. Se on mustasukkanen miehistä ja naisista ja kaikista, jos tietää mun nukkuvan niiden kanssa. Käytännössä siis mä joudun salailemaan siltä asioita ja se on jo nyt ensimmäisen päivän jälkeen raskasta.

Oli siitä se hyöty, että tajusin jotain oleellista. En mä oo luonteeltani mitenkään salaileva. Mä en halua pitää salaisuuksia, jotka pystyisin sanoon ääneen. Tää on sellanen. Tietenkin voisin sanoo sen, me voitais tapella pari päivää ja unohtaa koko sotku. Se on viä sellanen helppo asia. Ihan eri luokkaa kun "moi oon jätkä eiks oo kiva? nyt varmaan ymmärrät miks itken aina kun puhutaan tisseistä?". Joo, vähän eri juttu kuitenkin.

Mut joo, ehkä kaikki viä rauhottuu. Koulua on enää pari viikkoa jäljellä, minkä jälkeen mulla ei oo yksinkertasesti enää mitään suunnitelmaa. Se on ihan saatanan pelottavaa ja mä tavallaan toivosin, että voisin jäädä kaikkiin rutiineihin. Mut toisaalta, on se ihan kiva nukkuu kahteentoistakin.

Sekalaisia avautumisia

Tää on taas niitä päiviä, kun ei oo noussut pelkästään väärällä jalalla ylös vaan kaikki mahdollinen tuntuu lentelevän enemmän tai vähemmän päin persettä. Tällä hetkellä makaan kivuissani kotona, kun niska- ja hartiakivut on niin kovat, että liikkuminen on vaikeeta.

Taisin saada jotain uutta potkua tähän blogin pitämiseen, kun koin tarvetta tulla heti tänne kirjoittelemaan, kun Hönö lähti kotiin. Helppoahan olisi, jos mä vaan kertoisin sille, niin ei pitäisi potea huonoa omaatuntoa siitä, että on iloinen saadessaan hetken omaa aikaa, jotta voi kirjoittaa tänne jotain... huoh.

Loma on sitten virallisesti ohi, samoin kuin joulu. Onneks koulua on enää kuukausi jäljellä. Mä en oo ehtiny rentoutua vielä puoliksikaan niin paljon kuin olisin halunnut tän loman aikana. Ja töitä pitäisi hakea. Eilen etsiskelin töitä varmaan pari tuntia, mutta jotenkin kaikki avoimet työpaikat näyttäis löytyvän jostain pääkaupunkiseudulta. Ei täältäpäin tunnu löytyvän töitä. Ehkä pitäis vaan lähtee kiertelemään ja kyselemään liikkeistä ihan yksitellen, että olisiko töitä tarjolla. Mä en todellakaan voi pitää välivuotta ja muutta pois kotoa, jos en saa mistään tuloja.

Mä myös tarvisin uusia vaatteita. Okei, hankin just viime viikolla uudet kengät ja uuden huivin, mutta niillä ei päästä kauheen pitkälle. Rahat vaan on niin lopussa, että pitäis varmaan mennä taas kierteleen kirppareita. En vaan saa sitäkään oikein koskaan aikaseks.

Uuden vuoden lupausten lista ei oo vieläkään täynnä. Enkä oo tehnyt siitä yhtäkään kohtaa, paitsi harkinnut sitä työnhakua. Pitäisi vaan löytää sitä kuuluisaa sisäistä motivaatiota jostain. Tässä vaan alkaa tulla kiire, kun koulu loppuu ja muutto lähestyy ja kesä (!!!). Mä oon jo korviani myöten kyllästyny tähän loskapaskaan ja talvitakkeihin ja sähköisiin hiuksiin ja siihen, että lentää perseelleen joka toisessa mutkassa, kun kaikki tiet on jäässä.

Uusi vuosi, uusien kujeiden pelko

Jepajee, hyvät loman loput kaikille, mä heräsin tässä sopivasti 13.20 (yritys kääntää unirytmiä ei ihan toimi).

Nyt tulee taas lyhyt postaus, mutta mitäpä sen väliä. Kattelin just tossa herättyäni listaa kaikista uudenvuodenlupauksista, joita oon tehnyt. Oikeestaan ne ei oo ees lupauksia, vaan pikemminkin tavoitelista, josta pyrin toteuttamaan kaikki kohdat, mutta ilman sitä sanast "lupaus" muodostuvaa painetta.

Hämmentävää oli huomata se, kuinka moni niistä kohdista liittyi kehon muokkaamiseen. Siellä oli juttua hiuksista, liikunnasta ja vaatteista varmaan yli puolet. Eikä siinä kai mitään, toivon todella, että saan kaiken hoidettua tänä vuonna ja että siitä on jotain iloa mulle.

Mun fiilikset koko asian suhteen on jo nyt muuttunu aika paljon. Vielä muutama päivä sitten mä odotin innolla, että pääsen aloittaan listalla esiteltyjä asioita. Nyt mä kuitenkin katsoin sitä enemmän väsyneesti kuin innoissani. En kai mä oikeesti aio jaksaa tota kaikkee? Enhän? En mä oo se tyyppi joka jaksaa ottaa itteensä niskasta kiinni, en oo ikinä ollut. Kyllä mä hommat hoidan ajallaan pois alta, mutta en mä mihinkään elämäntapamuutoksiin kykene. No, aina voi toivoa. Olihan siellä listalla helpompiakin juttuja, jos kattelis niitä alkuun pois alta ja vasta myöhemmin paneutuis niihin haastavampiin. Ottais sen silleen vaikeusjärjestyksessä niin kuin koetehtävätkin tehdään.

Yritän aina välillä päivittää tännekin, oonko päässyt listalla eteenpäin.

Kysely

Ja jatketaanpa vielä vähän! Ou gosh mulla on energiaa, kun tää on jo kolmas juttu tänään. No worries, kunhan huvikseni täyttelen tälläsen typerän perusnettikyselyn, ne lukee läpi, keitä kiinnostaa. Itteeni tässä enimmäkseen yritän viihdyttää, kun on vapaailta.

10 FAKTAA SINUSTA
- Pidätkö enemmän etu- vai toisesta nimestäsi? - Jos ihan pakko valita, niin etunimestä.
- Onko sukunimesi -nen päätteinen? - Ei
- Horoskooppimerkkisi - ja kuvaako se sinua? - Leijona, eipä oikeestaan. En osaa kuvitella olevani sellanen "outgoing" ja säihkyvä. Jurottaminen  on enemmän mun juttu.
- Kumpi on pidempi, etusormesi vai nimettömäsi? - Etusormi
- Minkä värisiä villasukkia omistat? - Vaikka mitä, mustat, oranssit, pinkit, harmaat, punaset, violetit.... Joka lähtöön.
- Ovatko kyntesi tällä hetkellä pitkät vai lyhyet? - Lyhyet, ne on valitettavasti välttämättömät nykytilanteen kannalta, vaikka mulla onkin kova ikävä mun vanhoja, pitkiä kynsiäni (Huom. Tässä yksi naisellinen asia, jota rakastan yli kaiken, kynnet ja niiden koristelu kaikilla väreillä ja härpäkkeillä mitä löytyy.
- Oletko ihastunut? - Rakastunut.
- Minkä värinen on hiusharjasi? - Musta/pinkki.
- Entäpä hammasharjasi? - Pinkki.
- Ja matka (bussi)korttisi? - Pinkki. (se on hyvä väri, so sue me)

9 JOS SAISIT...
- Valita silmiesi värin, mikä se olisi? - Joko tää mikä nyt on, eli sininen, tai sitten tummanruskea.
- Olla joku eläin päivän ajan, niin mikä olisit? - Varmaankin kissa, nehän nukkuu kaiket päivät.
- Olla joku julkkis päivän ajan, niin kuka olisit? - En osaa nyt suorilta heittää ketään, mutta joku laulaja varmaankin, se olis ihan jeba.
- Valita oman etunimesi, mikä se olisi? - Eeli
- Valita kenet haluaisit, kuka hän olisi? - Kyllä se silti olis toi oma ukko.
- Miljoona euroa, mitä ostaisit? - Kämpän keskustasta, vaatteita ja lomamatkoja. Ylimääräset laittasin varmaan johonkin hyväntekeväisyysjuttuihin köyhille maille.
- Takaisin jotain, mitä olet menettänyt, mitä se olisi? - Mun koira.
- Tietää että elät enää viikon, mitä tekisit? - New York City, babe

8 MIELIPIDETTÄSI, OIKEIN VAI VÄÄRIN
- Abortti? - Väärin, mutta ei kaikissa tilanteissa. Kannatan kyllä sitä, että abortteja pitää saada tehdä, ja kukin toimikoon omantuntonsa mukaan. Mä tosin itse en pystyisi edes harkitsemaan sitä. Ehkä raiskauksen jälkeen, mutta siltikin sanoisin, että eihän se ollut sen vauvan vika. (sry, tässä se vähän vanhoilliskristillisempi puoleni. Abortti on nono. Älkää loukkaantuko.)
- Eläinkokeet? - Väärin
- Lapsityövoima? - Väärin, paitsi jos katsotaan sen perheen näkökulmasta, jolla ei meinaa riittää rahat elämiseen, mutta niiden lapsi pystyy takaamaan jonkinlaisen toimeentulon. Ei niitä hiluja keneltäkään voi kieltää, mutta yhteiskuntaetiikan kannalta väärin.
- Fazerin lakupoika-kiista? - Naurettava. En ole rasisti, mutta c'mon, se jäbä oli vaan merkki, ja monia ihmisiä harmitti, että se kiellettiin. Ei kai kukaan oikeesti ottanut itteensä siitä kuvasta? (sanokaa jos oon väärässä, mutta en mä löukkaantuis jos valkoihosista tehtäis pilapiirroksia vaikka valkosuklaapaketin kanteen.)
- Uskonnot? - Oikein.
- Kouluruoka? - Oikein, mutta yleensä ihan saatanan pahaa, työstäisin toteutusta vähän.
- Pakkoruotsi? - Oikein, mutta ehkä vain yläasteella. (yleissivistys, ihmiset!) Tai sitten niin, ettei tarvitsisi valita yo-kokeisiin joko matikkaa tai ruotsia, vaan olisi mahdollisuus valita niiden sijaan vaikka joku reaali.

7 USKOTKO...
- Jumalaan/jumaliin? - Kyllä.
- Itseesi? - Mahdollisuuksien mukaan.
- Yliluonnolliseen? - Kyllä.
- UFOihin? - Totta kai, en siis mihinkään pieniin vihreisiin miehiin, mutta eihän me voida olla tän kokoisessa universumissa keskenämme?
- Kummituksiin? -  Kyllä, ainakin tavallaan. Riippuu, miten määritellään kummitus.
- Horoskooppeihin? - Riippuu vähän, usein kyllä.
- Rakkauteen? - Kyllä.

6 SUOSIKKIASI
- Lempileipäsi? - Ranskanleipä (oon plösö)
- Lempilaatikkosi? - Makaronilaatikko?
- Lempijäätelömakusi? - Suklaa!
- Lempiherkkusi? - Suklaa... Tai porkkanat ja dippi.
- Lempijuhlasi? - Juhannus
- Lempijouluruokasi? - Kylmäsavulohi

5 INHOKKIASI
- Inhottavin ruoka - Kaalilaatikko
- Inhottavin väri? - Oksennuksenvihreä
- Inhottavin tunne? - Se, kun havahtuu yöllä eikä oo varma onko nukkunu yhtään vai onko vaan kuvitellu nukkuvansa.
- Inhottavin sana? - Kaikki nää swägäyolonevahööd-feikkikovistelut. Opetelkaa nyt vittu puhumaan. (ei pahalla mut ei hyvälläkään)
- Inhottavin jäätelömaku? - Varmaan joku rommirusina

4 KYSYMYSTÄ
- Pureskeletko kynsiäsi? - En.
- Kumman puolen voitelet näkkileivästä? - Sen, missä ei oo reikiä.
- Monellako tyynyllä nukut? - Kahdella yleensä.
- Missä asennossa nukut mieluiten? - Oikeella kyljellä.

3 VALINTAASI
- Hammastikku vai hammaslanka? - Tikku
- Palasokeri vai taloussokeri? - Palasokeri, se on paljon helpompi hahmottaa kahvin ja teen kanssa.
- Hiusharja vai kampa? - Harja, kampa vaan sattuu.

2 OSAATKO...
- Katsoa kieroon? - Jepa
- Heiluttaa korviasi? - Nope

1 LOPPUKYSYMYS
- Miltä nyt tuntuu? - Meen varmaan katteleen telkkaria, ei väsytä viä yhtään.

Lakanoiden välissä

Nyt tulee vähän enemmän ihon alle menevää tekstiä, joten herkimmät sulkekaa silmänne: pari sanaa seksuaalisuudesta.

Se on mulle vähän hankala juttu, koska huolimatta kaikista hämmentävistä ajatuksista, joita mä koen omaa kehoani kohtaan, oon silti seksuaalinen ihminen. Se on aika ajoin vähän vaikeempaa erinäisistä syistä.

Suurin on se, että mä koen yksinkertaisesti olevani ällöttävä. Mun on mahdotonta ymmärtää, mitä kukaan voisi nähdä mun kehossani, tai naisissa ylipäänsä. Ja mulle tuottaa ahdistusta jo pelkästään se, jos mulle sanotaan kohteliaisuuksia. Jos kuulen olevani kaunis tai seksikäs tai jotain sellaista, mä haluan kääriytyä paksuun peittoon ja itkeä. Mä en halua kuulla sitä, koska mä en ymmärrä, miten kukaan voi ajatella niin. Tai tietyllä tasolla ymmärrän, sillä että joo, miksei. Mutta mä en osaa sulkee omaa päätäni pois siitä keskustelusta.

Pimeys. Aina pitää olla pimeetä, koska mä en halua nähdä itteeni, enkä todellakaan kestä sitä ajatusta, että mut nähtäisiin. Se on ahdistavaa ja pelottavaa, ja saa mut helposti itkemään. Hönö joskus ihmetteli sitä, mä olin että hei c'mon, mä en aina pysty käymään edes suihkussa itkemättä, onko tää joku ihme?

Mä en myöskään koe ansaitsevani sitä. Niin oudolta kuin se saattaa kuulostaakin, mä oon ehdottomasti sitä mieltä, että en ansaitse seksiä. Koska: mä oon valehtelija ja helvetin vaikea ihminen. Jos mä oon kaks viikkoo keksinyt verukkeita miksei, itkenyt joka ilta ja vetäytynyt pois jopa tavallisista haleista, minkä takia mä edes ansaitsisin mitään sen jälkeen? Hyvä kysymys, vastausta en tiedä.

Musta tuntuu, että jossain vaiheessa kaikki selittelyt lakkaa menemästä läpi. Musta tuntuu jo nyt, että mä vaikutan siltä, että tekisin kaiken pakon alla. En suinkaan. Kyllä mä haluan tehdä sen, mä vaan olisin niin mielelläni jotain muuta sen aikana. Jos mä suljen silmäni, kaikki on hyvin niin kauan, kunnes mä tajuan olevani nainen.

Mä tykkään joskus illalla ja aamulla pukeutua Hönön vaatteisiin. Lainaan siltä bokserit ja ison t-paidan ja kuvittelen miltä se tuntuisi. Katselen itseäni peilistä ja oon hetken ihan tyytyväinen. Ja kun mä näytän mieheltä ja se haluaa mut, mä suostun. Joka kerta. Sillon se tuntuu hyvältä.

Menninkäinen

Noniin, taukoa on taas pidetty, aika vähän kirjotella.

Mä aloin tässä yks päivä miettiä idoleita. Mulla oli pienenä sellanen tapa, että aina kun löysin uuden miespuolisen idolin, tein lähestulkoon kaikkeni saadakseni ulkonäköni mahdollisimman samanlaiseksi. Millon mä värjäsin tai leikkasin hiuksiani, muutin vaatetyyliäni lennosta tai yritin matkia tyypin elekieltä, puhetyyliä tai mitä tahansa. Voiton mä olin saavuttanut vasta, kun kuulin näyttäväni kyseiseltä henkilöltä, mitä toisinaan tapahtuikin.

Aloin sitten pohtia, että miksi tein sen. Ei siinä koskaan ollut mun mielestäni mitään outoa tai kummallista. Tosin ehkä nykyään ymmärrän kiusaajiani vähän paremmin, mä saatoin välillä näyttää vähän provosoivalta. Näin lievästi sanottuna. Enkä mä oikeastaan vieläkään tiedä. Oma teoria on se, että olin joko liian tyhmä tai liian rohkea pelkäämään muiden reaktioita. Halusin vain olla jotain muuta, joku muu.

Äiti aina naureskeli mulle, että nyt se tyttö on ihastunut tohon ja viime viikolla se oli tämä. Mutta en mä ollut ihastunut. Mä ymmärsin, mitä ihastuminen tai rakastuminen voi olla vasta silloin, kun mä tapasin Hönön. En mä oo ikinä yrittänyt olla samanlainen. Jos joskus oon huomannut, että joku sanonta siltä on tarttunut mulle, mä vaan nauran ja mietin, että enhän mä puhu näin.

Mutta palatakseni aiheeseen, mä etsin käsiini kuvia ja videoita eräästä lapsuudenajan idolistani (ehkä siitä pitkäaikaisimmasta). Ihan vain koska mua kiinnosti. Mä en enää muistanut kunnolla, miltä se näytti, enkä oikein mitään muutakaan. Ja se pelottava kohta oli se, kun löysin nykyisestä itsestäni yhtäläisyyksiä niiden kuvien henkilöön. Kaikki vaatteista, asusteista, lävistyksistä, hiuksista ym. lähtien muistutti enemmän tai vähemmän sitä.

Mä olin unohtanut ja haudannut kaiken lapsuudestani, mutta ilmeisesti jotain oli tarttunut mukaan. Mua itketti ja ärsytti, kun aloin ajatella, etten ollutkaan löytänyt itseäni. Mähän päätin viime kesänä, että alan olla oma itseni, no matter what. Ja nyt mä olinkin joku toinen. Mä en ollut millään tavalla omanlaiseni tai uniikki, mä olin pelkkä huono kopio jostakin, mitä olin joskus kuollakseni tahtonut olla, mutta mihin en koskaan pääsisi.

Sulattelin tätä sitten hetken ja tajusin jotain.  Tää kyseinen henkilö näyttää enemmän tai vähemmän androgyyniltä. Siitä ei ihan ota selvää. Ja ehkä mä olin aikanani siitä ottanut roolimallin just sen takia, että se pisti kaiken esille. Näytti omalla tavallaan, että hei ihmisessä on muutakin kuin ulkoisesti määriteltävä sukupuoli. Ja että se ei oo millään tavalla huono juttu. Meissä kaikissa on vähintään ne kaksi puolta ja se on vain ihailtavaa, jos uskaltaa avoimesti pistää kaikki kortit pöydälle.

Ehkä mä sen takia näytänkin nyt miltä näytän. Mä pyrin ulkoisesti tietyntasoiseen androgyniaan. Miksi? Koska mä haluan näyttää kaikki puolet itsestäni. Eikä mua haittaa, jos muut näkevät siinä vain persoonallisen näköisen tytön. Mä nään enemmän. Mä näen itseni, Eelin. Ja Eeli on vähän menninkäinen.