huhhuhhuh...
Mulla oli eilen ehkä elämäni kamalin darra. Ja se oli toka sunnuntai putkeen kun oon sitä mieltä. Nyt olis ehkä aika himmata ja pitää tipaton loppukuu. Jos en muuten niin ihan itteni takia.
Me oltiin jo etukäteen sovittu, että lähdetään lauantaina juomaan, mutta se lähti mun osalta vähän käsistä, kun koko päivä oli ollu sellasta hirveetä tarpomista (enimmäkseen pirstaleisuuden tunnetta ja helvettillistä pms-bitcheilyä). Oon niin kyllästyny tälläseen mielialaheittelyyn enkä ymmärrä yhtään, kun jotkut on silleen "Hei sulla on oikeus siihen, oot nainen!" ööh ei. Mun mielestä on vaan karmivaa tajuta olevansa täysin omien täysin irrationaalisten tunteidensa vallassa ja tajuta se ja katella silti vierestä kun ite lähtee ovet paukkuen pois ja itkee bussissa. Siitä se ahdistus varmaan ekana lähti. Loppupäivä oli vaan sellasta perus "kuka oon, mikä oon mihin ja miten päin ja kenen takia?". Kunnes pääsi viihteelle ja totes ihan sama, kunhan oon juoppo.
Ja pidothan vaan parani. Illan jälkeen yks mun kaveri tuli meille yöks. Ja sattumalta se kaveri oli jätkä. Yks mun parhaista ystävistä ja 100%homo. Päätin kuitenkin, etten sano Hönölle yhtään mitään, koska viimeks kun sanoin, niin siitä oli vähällä syttyä kolmas maailmansota. Se on yks niitä meidän muuten hyvän parisuhteen heikkoja kohtia, mustasukkasuus. Tällä kertaa Hönön puolelta. Se on mustasukkanen miehistä ja naisista ja kaikista, jos tietää mun nukkuvan niiden kanssa. Käytännössä siis mä joudun salailemaan siltä asioita ja se on jo nyt ensimmäisen päivän jälkeen raskasta.
Oli siitä se hyöty, että tajusin jotain oleellista. En mä oo luonteeltani mitenkään salaileva. Mä en halua pitää salaisuuksia, jotka pystyisin sanoon ääneen. Tää on sellanen. Tietenkin voisin sanoo sen, me voitais tapella pari päivää ja unohtaa koko sotku. Se on viä sellanen helppo asia. Ihan eri luokkaa kun "moi oon jätkä eiks oo kiva? nyt varmaan ymmärrät miks itken aina kun puhutaan tisseistä?". Joo, vähän eri juttu kuitenkin.
Mut joo, ehkä kaikki viä rauhottuu. Koulua on enää pari viikkoa jäljellä, minkä jälkeen mulla ei oo yksinkertasesti enää mitään suunnitelmaa. Se on ihan saatanan pelottavaa ja mä tavallaan toivosin, että voisin jäädä kaikkiin rutiineihin. Mut toisaalta, on se ihan kiva nukkuu kahteentoistakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti