Tää on taas niitä päiviä, kun ei oo noussut pelkästään väärällä jalalla ylös vaan kaikki mahdollinen tuntuu lentelevän enemmän tai vähemmän päin persettä. Tällä hetkellä makaan kivuissani kotona, kun niska- ja hartiakivut on niin kovat, että liikkuminen on vaikeeta.
Taisin saada jotain uutta potkua tähän blogin pitämiseen, kun koin tarvetta tulla heti tänne kirjoittelemaan, kun Hönö lähti kotiin. Helppoahan olisi, jos mä vaan kertoisin sille, niin ei pitäisi potea huonoa omaatuntoa siitä, että on iloinen saadessaan hetken omaa aikaa, jotta voi kirjoittaa tänne jotain... huoh.
Loma on sitten virallisesti ohi, samoin kuin joulu. Onneks koulua on enää kuukausi jäljellä. Mä en oo ehtiny rentoutua vielä puoliksikaan niin paljon kuin olisin halunnut tän loman aikana. Ja töitä pitäisi hakea. Eilen etsiskelin töitä varmaan pari tuntia, mutta jotenkin kaikki avoimet työpaikat näyttäis löytyvän jostain pääkaupunkiseudulta. Ei täältäpäin tunnu löytyvän töitä. Ehkä pitäis vaan lähtee kiertelemään ja kyselemään liikkeistä ihan yksitellen, että olisiko töitä tarjolla. Mä en todellakaan voi pitää välivuotta ja muutta pois kotoa, jos en saa mistään tuloja.
Mä myös tarvisin uusia vaatteita. Okei, hankin just viime viikolla uudet kengät ja uuden huivin, mutta niillä ei päästä kauheen pitkälle. Rahat vaan on niin lopussa, että pitäis varmaan mennä taas kierteleen kirppareita. En vaan saa sitäkään oikein koskaan aikaseks.
Uuden vuoden lupausten lista ei oo vieläkään täynnä. Enkä oo tehnyt siitä yhtäkään kohtaa, paitsi harkinnut sitä työnhakua. Pitäisi vaan löytää sitä kuuluisaa sisäistä motivaatiota jostain. Tässä vaan alkaa tulla kiire, kun koulu loppuu ja muutto lähestyy ja kesä (!!!). Mä oon jo korviani myöten kyllästyny tähän loskapaskaan ja talvitakkeihin ja sähköisiin hiuksiin ja siihen, että lentää perseelleen joka toisessa mutkassa, kun kaikki tiet on jäässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti