Juuh elikkäs.
Hävisin taistelun. Vihaan itteeni. Taas. Ei sille voi mitään. Se on jossain ihan liian syvällä. Huomenna on taas psykologi ja mä en halua mennä sinne, koska joudun taas avautuun asioista, joista en halua puhua, joudun vaa'alle minne en vittu halua, mä en halua tietää. Mä en halua.
Ei saatana oikeesti, mä syyttäisin maanantaita tästä äkillisestä mielialanmuutoksesta, ellei sitä olis jatkunu pitkin kesälomaa muutenkin.
Naisen vartalo on ahdistava, ällöttävä ja mahdoton saada laihtumaan. Mä en kohta enää kestä tätä. Mä haluan vaan kertoa jollekin, että joku tajuais mua. Ja mä en toivo tälle paskakasalle hyvää elämää. Mä haluan oman kehoni ja nyt nää kilot pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti