Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan omasta uskonnollisesta maailmankuvastani. Tekstin tarkoitus ei ole provosoida (jos epäilet provosoituvasi helposti, skippaa koko teksti). Kyseessä on vain omia ajtuksiani, enkä väitä latelevani minkään luokan yleismaailmallisia totuuksia. Haluan vain kertoa joitain asioita ajatusmaailmastani, jotka ehkä auttavat ymmärtämään näkökulmaani vähän paremmin. Mä pidän itseäni kristittynä, vaikka moni näkemys mulla poikkeaakin peruskristillisestä ajttelusta. Listasin kuitenkin pääkohdat mun uskossani, ja selitän niitä vähän.
1. Jumala on. Selitystä tää kohta ei varmaan kaipaa.
2. Jumala ei tee virheitä. Jokainen ihminen syntyy sellaisena, kuin on tarkoitettu. Tää kohta on ollut mulle moneen kertaan aika iso kompastuskivi, mutta uskon siihen edelleen. Sillä on tarkoituksensa, että mä oon tässä ja tällainen. Ja mun kuului syntyä väärään kehoon. Mä uskon siihen, että se on polku, joka mun kuuluu kulkea ja josta mä voin oppia jotain.
3. Rukoilu. Mä itse rukoilen välillä ihan lyhyitä pyyntöjä arjessa, välillä käytän rukousnauhaa, ja välillä ihan muuten vain. Mua itseäni rukoilu on auttanut ja mun rukouksiini on vastattu. Se ei tarkoita, että niin kävisi aina, mutta mä tiedän, että sitä tapahtuu.
4. Jumala ei tuomitse. Jumala ei tuomitse ihmisiä sen perusteella, millaisia he ovat, mitä virheitä he tekevät tai ketä he rakastavat. Mä en itse henkilökohtaisesti usko helvettiin. En ole edes varma, uskonko kuolemanjälkeiseen elämäänkään, mutta uskon siihen, ettei ketään tuomita ikuisesti kärsimään minkään takia. Ja Jumala on armollinen. Jos itse kokee tehneensä väärin, Jumala antaa sen anteeksi, jos vain pyytää.
5. Raamattu on vain kirja. Auts. Kyllä, sitähän se on. Raamattu on ihmisten kirjoittama ja monet asiat siellä ovat hyvin kulttuurisidonnaisia, tulkinnanvaraisia ja maailmanaikaan sidottuja. Raamatun sanoma on lähimmäisenrakkaus, usko ja elämä lähellä Jumalaa. Kaikki nippelitiedot voidaan yhtä hyvin heittää romukoppaan, koska niillä ei ole enää mitään tekemistä Raamatun sanoman kanssa.
6. Uskonto ja tiede... ovat hyvin lähellä toisiaan. Toinen luomiskertomuksista etenee lähes samassa järjestyksessä kuin maailman historia merien synnystä nykypäivään. Mikään tieteen löydös ei kumoa Jumalan olemassaoloa, vaikkei tiede ole sitä myöskään pystynyt todistamaan. Itse tykkään lukea tiedelehtiä ja tutkin mielelläni, miten maailma toimii, eikä se järkytä uskonrauhaani. Tiede kertoo miten, Jumala kertoo miksi.
7. Muut uskonnot. Mä uskon siihen, että kaikki uskonnot pyrkii samaan, ja saavuttaakin sen saman eri tavalla. Ei sillä ole väliä, onko sulla yksi vai useampi Jumala. Eikä sillä, miten uskot parhaiten miellyttäväsi Jumalaa. Usko on se, joka yhdistää ihmisiä ja uskonsodat ovat listattavissa hirveimpiin asioihin koko maailmassa. Usko on kuitenkin jokaisen henkilökohtainen asia, eikä kenenkään tulisi tuputtaa omaa uskontoaan muille, saati yrittää mennä kenenkään ihmisen ja hänen uskonsa väliin. Lopulta kaikki ovat yhtä.
8. Uskonto ei anna selviä elämänohjeita. Uskonnot pyrkivät antamaan jos jonkinnäköisiä ohjeita siitä, miten tulisi elää ollakseen hyvä ihminen. Kuitenkin vasta oma usko (jolla ei siis ole mitään tekemistä uskonnon tai uskonnollisuuden kanssa) määrittää sen, miten elät tai miten onnistut parhaiten olemaan hyvä ihminen.
9. Uskikset ja ateistit. Auts. Uudestaan. Siinä on kova vastakkainasettelu. Vai onko? Molemmat ovat hyviä tapoja nähdä maailmaa ja jokainen ihminen katsoo maailmaa itselleen parhaalla tavalla. Miksi siis nauraa "naiiveille uskovaisille" tai lyödä raamatulla "tyhmiä ateisteja"? Kyllä me kaikki mahdutaan tänne maailmaan, ja kuten itse toivon saavani muiden puolesta uskonrauhan uskoa juuri siihen, mihin uskon, haluan myös antaa muille rauhan uskoa tai olla uskomatta.
10. Uskosta saa voimaa. Kyllä, ei lisättävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti