I'm crazy, baby

Jesjes, tänään lähdetään viihteelle! Ihanaa päästä vähän tuulettuun.

Eilen yöllä ilmeisesti tein harvinaisen sekavan postauksen tänne. Selitetäänpä vähän, koska tykkään selitellä.

Mulla oli tosi huono ilta. Ihan helvetin huono. En avaudu nyt kaikesta mahdollisesta, mutta mä olin lopulta ihan maassa ja join ja rupesin siinä kolmen jälkeen avautumaan omalle äidilleni sitten. Heitin ilmoille kaikki paskat mun psykologikäynneistä, jotka näin jälkikäteen ajateltuna oli paljon ahdistavampia kuin itse ongelmien kanssa eläminen. Ja sitten mä huusin sille olevani ällöttävä ja tahtovani pois tästä kehosta. Että näin. Mä en ihan tiedä, mitä se ajattelee, koska tänään ollaan sujuvasti vältelty koko keskustelua, mutta kun se illalla kysyi, että mihin mä sitten haluaisin, mä valehtelin etten tiedä. Aika säälittävää. Joten mä en nyt oo varma lasketaanko tää että äiti tietää vai ei, kun en mä sitä kuitenkaan sanonut, mutta olettasin, että se kyllä tajus kuitenkin.

Joten kai mä voisin väittää päässeeni johonkin. Ottaneeni humalaisen askeleen eteenpäin elämässä. Oon aika yllättyny oikeestaan siitä, ettei se tuntunu olevan äidille niin iso juttu. Se sano vaan, että mä toivoisin sun olevan onnellinen, kyllä sä voit mulle puhua, sä oot mun lapseni. Mutta joo, ei mulla sen tähdellisempää asiaa ollutkaan, illan bileitä odotellessa.