Noniih, mitäs nyt...
Avautumisvaroitus. Taas vaihteeks oon vähän alamaissa, enimmäkseen siks, että mulla meni taas hetken aikaa hyvin, mikä sai Hönön unohtaan kaikki lupauksensa, ja yhtäkkiä sieltä tuleekin taas tytöttelyä ja "ette te naiset ymmärrä" tai "toi on niin naisten juttu". Mä yritin olla sanomatta siitä mitään, ja musta tuntuu, että selvisin ihan hyvin.
Ja tää on hirveetä spekulointia, kun en oo suoraan Hönön kanssa asiasta puhunu, mut musta tuntuu, että se koko biseksuaalisuushomma, mistä se mulle puhu, oli pelkästään sitä, että se haluais olla mun kanssani yhdessä kävi miten kävi. Mut että se olis silti hetero. Koska myös kaikenlaista tissi- ja pillukommenttia ja juttua lentää sen suusta aika usein. Ja mä tiiän, että sitä häiritsee tää asia, vaikka se esittäis mulle olevansa kuinka ok kaiken kanssa. Kunhan nyt mietin.
Ja sit ehkä viä kiusallisempi asia... Meillä on ollu aika hiljasta makkarin puolella viime aikoina. Tai no... tosi hiljasta. Yleensä se johtuu musta, myönnän, mutta mun on vaikee uskoo, että olis pelkkää sattumaa, ettei Hönöllä oo mitään fiilistä just sillon, kun mulla menee hyvin. Mut en mä viitti siitä hirveesti alkaa tenttiäkään, on se sen verran arka aihe. Kerran kysyin, ja vastaus oli, ettei tää liity mun päähäni millään tavalla. Mietin vaan, että mihin sitten? Mihin se voi sit liittyä? Mulla on vahva pelko, tai oikeestaan jopa epäilys tai tunne siitä, ettei se enää halua mua. Ja... se on jotain, mitä mä en haluais kohdata nyt. Mä tiedän, että meidän täytyy käydä se keskustelu jossain vaiheessa, mutta mä pelkään sitä yli kaiken.
Muuten kai sujuu ihan hyvin. Huomenna mun pitäisi nähdä ensimmäistä kertaa sen pitkän viestittelyn jälkeen erästä vanhaa ystävääni, ja mua jännittää vähän. Se on kuitenkin ihan eri juttu tekstailla kuin nähdä livenä tollasen jutun jälkeen. Mä vaan toivon, että kaikki sujuu huomenna hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti