Terveisiä homolandiasta

Tässä kaikille kärsivällisesti tän angstipaskan läpi tarponeille vaihteeksi iloinen postaus:

Mä oon onnellinen. Mä oon niin helvetin onnellinen, että se sattuu. Hetki sitten se viä sattu pahalla tavalla, ja mä itkin taas kurjaa elämääni Hönölle, joka kuunteli ja nyökkäili kuten tavallista. Mä en kuitenkaan enää rauhottunut niillä tavallisilla sanoilla, koska mä olin ihan rikki. Mä olin niin peloissani, kun kaikesta mun omasta vuodattamisestani huolimatta Hönö ei ollut missään vaiheessa ilmaissut omaa varsinaista näkökantaansa asioihin.

Joten mä huusin sille, tietenkin. Huusin, ettei se voi sivuuttaa tätä kaikkea yhdellä kädenliikkeellä, koska ei se oo niin yksinkertasta. Nää ei oo helppoja asioita tai yksinkertaisia asioita, enkä mä voi olla enää koskaan varma itestäni, jos se ei tee mulle omaa näkökantaansa selväksi.

Joten se teki. Ilmeisesti silläkin on omat pikku salaisuutensa, koska mä sain kuulla, että mun umpihetero poikaystäväni onkin bi, eikä sillä oo mitään ongelmaa jatkaa mun kanssani, koska mä oon edelleen sama ihminen. Ja tota... mä en enää tiennyt mitä sanoa, joten itkinpä sitten vaihteeksi onnesta.

Ja taidan vähän vollottaa vieläkin. Mä en voi edes ymmärtää, millä tuurilla oon löytäny tälläsen ihmisen vierelleni. Mulle ei vaan käy näin, mä en oo ikinä voittanut arpajaisissa tai päässyt oleen ensimmäinen missään jonoissa (paitsi ehkä joskus ala-asteella jossain ruokailujonossa). Miten mä nyt oon saanut yhtäkkiä kaiken, mitä mä halusin? Koska senhän mä sain, nyt mulla on ihan kaikkea. Ja ihan sama, sanoo kuka tahtoo, että tää on jotain saatanan teinirakkautta ja tunteet kuolee ja päläpälä, mä haistatan nyt niille kaikille hyvin pitkän paskan, koska mä tiedän, että mä tuun pitään Hönöstä vaikka väkisin kiinni koko lopun elämäni.

Me jopa naurettiin koko jutulle. Naurettiin sille, että ulkopuolisten silmiin me ollaan ihan tavallinen heterosuhde. Bitches, please. Meillä on samassa sopassa yks transu, yks homo ja yks bi. Se on jo aika helvetin kova saavutus. Ja hyvä niin, koska mulla on kaikkea, mitä mä voin toivoa, ja mä hymyilen niin leveästi, että se voittaa kaikki hammastahnamainokset.