Nonih, olisinkohan mä taas hetken aikaa kasassa?
Mä mietin tänään itteeni vähän uudelta kantilta. Mä aloin pohtia, että miten mä tahtoisin vanheta. Ja pyörittelin päässäni typerää ajatusta siitä, että tahtoisinko olla mieluummin kuuskymppinen huuhkaja vai kalju äijä. En mielellään kumpikaan, jos totta puhutaan :D Ehkä vähän karua miettiä tälläsiä, kun tässä nyt matkaa on kolmeenkinkymppiin viä aika rutkasti. Mut kai mun pitäis tätä miettii siltäkin kannalta. Että pystynkö elään päätösteni kanssa sit lopun elämäni? Mitä ikinä teenkään.
Pitäis varmaan ryhtyä rokkistaraks, kun ne ei tunnu vanhenevan ikinä. Tai sit tälläseks ikinuoreks niinkun Eminem ja Johnny Depp, vaikka. Mä vaan odotan, että koskahan ne rupsahtaa, mutta ei oo viä tapahtunu.
Ja mä oon aina miettiny, etten tahtois tatuointia, kun niistä muuttuu viimestää vanhainkodissa aika rumia. Mut toisaalta, eikös me kaikki ryppyynnytä ja kurtistuta muutenkin. Siinä kohtaa ollaan muutenkin jo siinä kunnossa, ettei varmaan paljoa väliä, että onko sitä mustetta ihon alla vai ei. Joten mä oon alkanu vakavissani harkitteen tatuoinnin hankkimista. Joo, ensin rastat ja sitten tatuointi, mulla taitaa olla pahemman luokan kriisi, kun on tullu tällänen tarve muutella itteeni. Mut ehkä ne on niitä ensimmäisiä askeleita, joita mä tahdon ottaa. Itseni muuttamisessa siis. Jotain omien rajojen kokeilemista ja itsensä etsimistä varmaan. Sitten vaan ihmettelen, että kuinka myöhään tää murrosikä voi oikeen iskeä, kun sen kai pitäis olla viimestään nyt mun osaltani loppusuoralla?
Ja sit mä taas kriiseilin sitä lapsiasiaa. Että onko mulla aikaa hankkia lapsi, koulutus, työ ja uus sukupuoli, vai pitääkö jotain karsia? Mä aloin kipeesti kaivata ylimääräsiä vuosia nuoruuteeni, koska mun ajatus oli, että jos noi kaikki tahdon, ne haluan ennen kolmeekymppiä. Ja voi helvetti soikoon, kun aikaa tuntuukin olevan vähän jäljellä. Yks huoli kai helpottais, jos siihen translakiin saatais uudistusta pikaseen. Sit mä voisin joskus hankkia lapsen vaikka sijaissynnyttäjän kautta (kuinka epäeettistä, kuulostaa musta kyllä idioottimaiselta ees ajatella, mutta yea I'm a fuckin bitch).
Sit mä mietin sitäkin, että koska ihmeessä mä oon alkanu pohtiin tälläsiä? Siitä ei oo edes vuotta, kun tulin sinuiks tän ajatuksen kanssa, ja annoin itselleni luvan alkaa ajatella näitä transasioita. Eikä siitäkään oo viä vuotta, kun mä päätin, että aion antaa keholleni hyvän elämän. Koska ihmeessä mä oon sitten alkanu pohtia kaljuuntumista, homoavioliittoja, tatuointeja, ihmisten reaktioita, translakeja ja vittu sijaissynnyttäjiä?!? Mä yritän vaan antaa tilaa kaikille ajatuksille, mutta tää menee lievästi pelottavaks.
Ja tosiaan... Outo juttu, mitä ajattelin tänään. Mä mietin, että jos mä olisinkin ollu raskaana kerran (kun pelkäsin olevani, long story). Mulla olis jo nyt pieni vauva. Ja mun ei tarviis pohtia asioita sen kannalta. Kuinka sekasin pitää olla, että teiniraskaus vaikuttaa fiksulta idealta? Ja oikeestaan oon miettiny, että jos mä siitä biologisen lapsen hankkimisesta luopusin, ainoo asia, mitä jäisin katuun olis ehkä se raskausaika. Ei niinkään sen takia, että näyttää ryhävalaalta ja rupsahtaa heti, kun se vauva syntyy ja on kauheet selkäkivut loppuvaiheesta... mutta sen takia, että vaikka mä oon aina vierastanu ajatusta synnyttämisestä, mä oon monta kertaa miettiny sellasia asioita, että mitä musiikkia mä soittasin sille vauvalle ennen kun se syntyy, kuinka mä laulaisin sille joka päivä, enkä huutais, että siitä kasvais tasapainonen. Kuinka ihana ois tuntee sen elävän ja liikkuvan, kuinka mä juttelisin sille ja kattosin, mitä pistän suuhuni, ja söisin monipuolisesti, ettei siitä kasvais nirso. Mä oon miettiny sen kaiken valmiiks. Se on aika karua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti