Ikuinen väliinputoaja

Sekava vuodatuspostaus, ihan sama. Koska meillä kaikilla on kaksi puolta, ihan kaikilla.

Naisena: Mä saan meikata rauhassa. Se on mulla perusjuttu melkein joka päivä ihan jo senkin takia, että mä punastun tosi helposti, jatkuvasti ja jokaisesta syystä. Kylmä, kuuma, ilo, suru, viha, häpeä, you name it. Ja mun ripset ja kulmat on niin vaaleet, että väkisinkin ärsyttää vähän. Se on ihan kiva näyttää siltä, että on silmät päässä.
Miehenä: Mua ehkä katottais aika pitkään, jos meikkaisin. Toisaalta mä voisin vetää tylysti jonkun kunnon rokkarityylin ja mennä sillä. Ja lisäks, vaikka mä tän asian kanssa oonkin usein turhamainen, mä oon kuitenkin usein niin väsyny, etten vaan jaksais tai haluais meikata. Saisinpahan nukkua vähän pidempään aamulla, eikä tarvii myöhästyä sen takia, että puoliunessa tökkää itseään ripsarilla silmään...

Naisena: Mulla on pitkät hiukset. Joo, niitä on ihan kiva laittaa. Tykkään tehdä kampauksia ja silleen. Usein ne on kuitenkin tiellä, hiostaa kesällä, koko ajan takussa, vaikee pitää hyvässä kunnossa, ja mun on mahdotonta vetää sukupuolineutraalia lookia edes semiuskottavasti näillä.
Miehenä: Mulla on vähän ikävä lyhyitä hiuksia. Ja se ois tosi jees, jos olis lyhyet hiukset, kun ne ei ehdi mennä pilalle laittamisesta ja värjäämisestä, ja niitä ei tarvii kasvattaa kymmentä vuotta takasin. Sama pätee myös, kun kampaus menee pilalle. Toistaseks tosin ratkaisen hiusristiriitani rastoilla, jeejee.

Naisena: Mä tykkään välillä olla vähän pulassa, ja saada apua. Toisaalta mua ärsyttää myös se, että usein katotaan myös sillä "voi tota blondia tyttörukkaa"-ilmeellä, vaikka mä en just sillon tarvii kenenkään apua tai sääliä. Mä myös tykkään sellasista naisten rooliin sopivista jutuista kuten kokkaus, nalkutus (just kidding) ja edustaminen. Kyllä mä oikeesti oon ylpee, jos saan tehtyä Hönön kavereihin vaikutuksen olemalla hyvä tyttöystävä sille. Mä en ehkä ulkoselta olemukselta tai käytökseltäni kuitenkaan oo aina siitä naisellisimmasta päästä,
Miehenä: Mulla ei ehkä oo mitään miehisintä habitusta päällä 24/7. Kyllä mulla joskus on, mut se on aika harvoin. Mut toisaalta, eihän ihan kaikilla miehillä oo, ja mä tykkäänkin vähän rikkoo kaavoja. Ei musta koskaan sais väännettyä mitään miehisyyden perikuvaa, mutta musta löytyy myös se kerskaileva tyyppi, joka ei jaksa aina puhua tunteista, ja osaa kätkeä omansa. Ja se ei aina jaksa tätä estrogeenimäärää ja tunnemyrskyjä.

Naisena: Mä oon eri ihminen joka päivä. Se on vähän mahdotonta ennustaa, ilmestynkö mä paikalle hiukset laitettuna ja korkkareissa, vai pipo päässä ja collareissa. Ja tuunko mä juhliin mekossa vai kauluspaidassa. Mä meen fiiliksen mukaan, eikä se aina oo sopinut kaikille.
Miehenä: Mulla ei olis samaa vapautta vaihdella vaatteita ja lookia fiiliksen mukaan, ainakaan niin pitkälle kuin mekkoihin. Mä kuitenkin saisin rauhassa pukeutua sen 29 päivää kuussa kuin jätkä, ja ahdistua viimeisenä, etten voi käyttää hametta, eikä toisinpäin, kuten nyt.

Naisena: Mä ahdistun kehostani jatkuvasti. Mä kysyn Hönöltä, mitä miehet näkee naisissa, se vastaa, eikä se riitä mulle. Tissit ja pillu vittusaatana. Mikä niissä voi viehättää ketään? Ne on kuulemma kauniita ja seksikkäitä. I don't see it. Oikeesti, oon yrittäny. Viimesenä oljenkortena käytin sen, että no miehet tykkää niin ihan sama jos mä en. Ei se nyt mee ihan niinkään. Ehkä mun vihani laantuis, jos saisin edes päiväks otettua niihin etäisyyttä, mutta kun ei niin ei.
Miehenä: Naisten me on minä ja hän, miesten me on minä ja mun kyrpä. Joo, ehkä niin. En tiiä, mulle se kai olis aika isokin juttu. Eikä minkään habituksen takia tai että mua kiinnostais kärsiä paineista sen koon suhteen, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan seksi tuntuis sillon oikeelta. Ja se olis mulle iso juttu. Ja tasanen rintakehä. Mä vaan haluan. Mä haluan, että porukka tuijottais puhuessa silmiin, eikä tisseihin. Yh.

Naisena: Mä oon ahdistunu hetero.
Miehenä: Mä oon ylpeästi homo.

Naisena: Mä ahdistun, kun oon vähän liian jätkä.
Miehenä: Mä pelkään, että oon liian neiti.

Naisena: Multa ei odoteta tarpeeksi.
Miehenä: Multa varmaan odotettaisiin ihan liikaa.

Naisena: Mä en koskaan voi olla täysin tyytyväinen ja onnellinen.
Miehenä: Mun täytyy luopua joistain hyvistä ja rakkaista asioista, jotta mä olisin tyytyväinen. Onnellisuutta mulle ei voi luvata mikään.

Mä en oo mikään perfect match kummallekaan sukupuolelle.