Lyhyt postaus, tärkee asia.
Mä oon niin elossa! Jätin taas pari päivää väliin, kun romahdin (meinasin heittää tänne viä eilen jonkun angstipaskapostauksen, mutta hillitsin itseni, jeee). Tänään sitten avauduin kaikesta paskasta eräälle ystävälle, joka rohkaisi mua taas kerran kokeilemaan asioita. Jostain syystä kyseisellä henkilöllä on muhun aina sellainen vaikutus, että suostun tekemään vaikka mitä, kun se vaan kehottaa. Niin nytkin.
Heti, kun mä pääsin kotiin, mä kyhäsin itelleni binderin urheilurintsikoista ja jostain siteestä, mitä löysin vessan kaapista. Se toimi aika hyvin, oon ainakin ite tyytyväinen. Sit mä tein jotain pelottavaa. Tungin hiukset taas pipon alle, puin Hönön paidan, heitin nahkarotsin päälle ja LÄHDIN ULOS. omg.
Mä en tiiä, kuinka mä ees uskalsin. Jotenkin pelkäsin, että koko maailma tuijottaa mua, mutta not (okei kiertelin enimmäkseen sivukujia ja näin tyyliin viis ihmistä). Kukaan ei kiinnittäny muhun mitään huomioo. Miks mä en voisi näyttää tältä joka päivä? Niinpä. Miksen. Mä aion todellakin tehä tän uudestaan, ei kaduta. Tää on varmaan isoin askel sitten Hönölle ja kavereille kertomisen jälkeen, minkä oon ottanu. Tai siltä se musta tuntuu, vaikka ihan ku mäkään tuijottaisin jokaista vastaantulevaa muijaa, että onko sillä nyt tissit vai ei. Kuitenkin, mulle tää oli iso juttu. Huikee fiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti