Jos päätät, että tänään ei avauduta, niin älä vaan avaudu. Siitä ei seuraa mitään muuta kuin hämmentäviä tilanteita. Ja kysymyksiä...
*
Mikset sä voi kertoa isälles?
Mikset sä pysty oleen ajattelematta tätä kaikkea?
Voisitko sä tappaa ittes humalassa?
*
Mikä mä oon?
Mitä ne kaikki sanois, kun kuulis sun olevan yhdessä jonkun sairaan transun kanssa?
Haluatko sä enää mennä mun kanssa naimisiin?
*
Ajatuksia...
*
Mä en olis enää rikki, jos mä kuolisin.
Mä rakastan sua.
Mä en enää tiedä, kuka mä oon.
Mä oon vaan yks vitun sairas paska.
Sä et enää rakasta mua.
Se koira raapii mun käsivarteni verille, tai ainakin sitä on helppo syyttää siitä.
*
Nää keskustelut oksettaa mua. Mulla on jatkuvasti huono olo, ja me käydään samat asiat läpi joka ikinen kerta. Silti mä en oo saanut tarpeekseni. Ja ulkona sataa lunta. Vaikka nyt pitäis olla kevät. Kai se on vaan hyvä asia. Haavat ehtii parantua ennen t-paitakelejä.
*
Ja vaikka mä lupasin, etten enää juo kun vituttaa, etten vaan tee mitään tyhmää... Ne perinteiset ja hyvät arkikännit kuulostaa taas hyvältä idealta. Pullo punkkua illassa, eiks je? Mutta mistään sitä ei enää tähän aikaan saa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti