Ouh shiet ja sillee.
Nyt on pakko hehkuttaa täälläkin: mulla on ollut tänään hyvä päivä! Ihan saatanan hyvä päivä, ilman mitään sen kummempaa syytä oikeestaan vieläpä.
Mä vihdoin tein yhden päätöksen, jota oon nyt varmaan viis tai kuus vuotta pohtinu, ja päätin hankkia itelleni rastat. Sellaset oon aina, siis ihan aina, halunnut, ja nyt päätin että mähän vittu otan ne viä kaheksantoista vuoden puolella, koska ei mua kukaan oo enää estämässäkään. Ja ne sopii varmaan tähän mun nykyseen lookiini pikkasen paremmin kun nää kultakutrikiharat, joita sullon hattujen sisään 24/7 kun en raaski poiskaan leikata, vaikka niitä inhoankin.
Hönö ei ihan syttyny tälle idealle, mutta kyllä se siihen tottuu, jos mä pistän sen tottumaan. Tää nyt on vaan jotain, minkä haluun tehä mulle. Ihan vaan itelleni, muut miettiköön pienissä päissään, mitä tahtoo.
Mä en ees ymmärrä, miten hiustyylin muutoksesta voi saada näin hirveen kasan energiaa, mutta mä oon menny ja hyppiny koko päivän, vaikka nukuinki viime yön aika kehnosti. Ehkä osa siitä voimasta tulee jo pelkästään ajatuksesta, että uskaltaa tehdä jotain. Uskaltaa muuttua. Koska mä en kaikesta huolimatta oo mikään muutosta rakastava ihminen, vaan musta on hirveen työlästä ja pelottavaa muuttaa asioita. Ja mistä sen tietää, onko muutos aina hyvästä? Ehkä se onkin paskaa, ja sit sä seisot ite aiheuttamassas paskassa ihan keskenäs. Joten kyllä, nyt kun mä kerrankin päätin uskaltaa, mulla on ihan helvetin hyvä olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti